Seitsemän vuoden ultramaratonin loppumetreillä
Kirjan kirjoittaminen on kestävyyslaji. Kun teos vielä käsittelee täysin uudenlaista aihetta, joka rakentuu kokonaisen toimialan mullistavan innovatiivisen työkalun pohjalta, kirjoitustyötä voisi verrata ultraamiseen eli poikkeuksellisen pitkien matkojen pyöräilyyn.
Ultraajat pyöräilevät satoja – jotkut jopa yli tuhansia – kilometrejä putkeen. Oma pisin fillarilenkkini jäi vain hieman yli 120 kilometrin, mutta siitä huolimatta uskallan väittää ymmärtäväni jotain siitä mielenlaadusta, jolla fillaroidaan kohtuuttoman pitkiä matkoja.
Se vaatii epämukavuuden sietokykyä ja jääräpäistä peräänantamattomuutta. Ja tietenkin järisyttävän vahvaa intohimoa omaa tekemistä kohtaan.
Samankaltaista rakkautta lajiin vaati tämä kohtuuttoman pitkäksi venynyt projektinikin, jonka tuloksena syntyi pian julkaistava esikoisteokseni Loppu linssiinviilaukselle.
Oma lajini on maailman parantaminen, ja sitä olen treenannut paitsi kirjoittamalla kirjan, myös kehittämällä OcuCoach-tarkistuslistan, joka on helppokäyttöinen vertailutyökalu silmien laserleikkausta tai linssileikkausta harkitsevalle. Sen avulla voit varmistaa itsellesi laadukkaimman ja turvallisimman hoidon silmien taittovirheleikkauksessa.
Rahat takaisin -takuu silmien laserleikkaukseen
Tämä ultramaraton alkoi 2013, kun tein viestintää projektissa, jossa taittovirhekirurgi Jarno Ylitalo tarjosi Rahat takaisin -laatutakuuta laserleikkauksiin.
Asiakkaan aseman kannalta takuu oli käänteentekevä, sillä ensimmäistä kertaa kirurgi otti henkilökohtaisen vastuun hoidon lopputuloksesta.
Ainahan silmäkirurgit olivat sanoneet “ottavansa vastuun”, mutta käytännössä heillä ei ole todellista vastuuta. Jos laserleikkaus epäonnistuu, riippuu täysin kirurgin moraalista, hoitaako hän komplikaatiota vai ei.
Monet silmäkirurgit eivät vaivaudu korjaamaan epäonnistunutta lopputulosta, koska se on ilmaiseksi tehtävää työtä. Mieluummin he leikkaavat uusien maksavien asiakkaiden silmiä.
Tämän seurauksena on paljon ihmisiä, jotka kärsivät ongelmista epäonnistuneen laserleikkauksen jälkeen, mutta heitä ei auteta, vaikka se olisi mahdollista.
Rahat takaisin -takuu tarkoitti sitä, että kirurgilla itselläänkin oli jotain henkilökohtaisesti menetettävää, jos lopputulos olisi epäonnistunut.
Sellainen takuu terävöittää toimintaa kummasti.
Jostain ihmeen syystä muut silmäkirurgit eivät kuitenkaan innostuneet takuusta, jonka antamista Ylitalo suositteli nettisivuillaan kaikille kollegoilleen.
Ja sitten yllättäen, vain muutaman kuukauden kuluttua, Ylitalo itsekään ei voinut enää tarjota takuuta.
Hän oli tuohtunut, kun hänen oli pakko lopettaa takuun tarjoaminen.
Vielä kolme vuotta myöhemminkin hän haastattelussaan Helsingin Sanomille sanoi: “Asiakkaan pitäisi voida saada rahat silmäleikkauksesta takaisin.” (HS 23.11.2016)
Tuohtunut olin minäkin. Tai enemmänkin järkyttynyt kaikesta siitä, mitä olin tietooni saanut. Vuoden ajan yritin unohtaa tapahtuneen, mutta eihän se ollut mahdollista. Tiesin, että jotain oli tehtävä, koska muuten laserleikkausten liukuhihnatuotanto voisi jatkua loputtomiin.
Vertailutyökalu parantaa asiakkaan asemaa
Aloin kirjoittaa. Ajattelin, että jos kirurgit eivät saa tarjota rahat takaisin -takuuta silmien laserleikkauksiin ja linssileikkauksiin, niin sitten asiakkaan täytyy osata itse pyytää takuita.
Keksin idean vertailutyökalusta, jossa on kaikki ne kysymykset, joita alaa tuntematon ei osaa kysyä, mutta jotka varmistavat hoidon laadun. Innostava idea, mutta toteutus olikin sitten haastavaa.
Alkoi loputtomalta tuntuva ultramaraton, joka sisälsi valtavan määrän lähteiden tutkimista, haastatteluja, epätoivoista tiedon etsintää, hermojaraastavaa ongelmanratkaisua ja kaikenlaisia ihastuttavia pikku esteitä.
En silti pystynyt jättämään työtä kesken, koska tiesin, kuinka tärkeää on, että vertailutyökalu tulee käyttöön. Olinhan haastatellut lukuisia taittovirheleikkauksessa ongelmia kohdanneita. Epätoivoisimpina hetkinä ajattelin niitä ihmiskohtaloita, ja vannoin, että kyllä minä vielä saan tämän valmiiksi. Että jotenkin keksin keinot.
Kun tietää puolet vastauksesta, osaa kysyä oikean kysymyksen. Tai oikeastaan osaa kysyä oikealla tavalla, jotta löytää tien oikean kysymyksen äärelle. Sinnikäs tutkiminen tuotti tulosta. Opin kyselemään paremmin.
Toisinaan Jarno Ylitalo vastaili kysymyksiini, mikä oli käänteentekevää OcuCoach-tarkistuslistan kehitystyössä.
Muiden kirurgien vastaukset kysymyksiini jäävät nimettömiksi. Suurin osa heistä ei edes tiennyt, että tein tutkimusta, koska pääsin heidän puheilleen vain näyttelemällä leikkaukseen haluavaa potentiaalista asiakasta tai asiakkaan ystävää.
Takuukirurgian aikakauden alku
Puurtaminen tuotti tulosta. OcuCoach-tarkistuslista on valmis, ja viimeistelen nyt tarkistuslistan tueksi kirjoittamaani kirjaa Loppu linssiinviilaukselle.
Kirjan nimi kertoo juurikin sen, mistä on kyse.
Valistunutta asiakasta on hankala viilata linssiin, kun hänellä on vertailutyökalu, jolla on helppo pyytää takuita.
Vaikka takuukirurgia ei tullutkaan yleiseen käytäntöön jo 2013, kun Ylitalo pyrki takuita tarjoamaan, parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt on jokaisesta laserleikkausta tai linssileikkausta harkitsevasta asiakkaasta kiinni, että kuinka pian turvallisempi toimintamalli leviää normaalikäytännöksi.
Lue tästä blogista ja kirjastani, miksi takuut ovat tärkeät, kun harkitset vapaavalintaista silmäleikkausta. Tiedotan projektin edistymisestä myös somessa.
Vertailutyökaluja tarvitaan myös muualla kuin taittovirhekirurgiassa
Ultramaratonin loppuvaiheessakin tuli esteitä – vieläpä projektissa, jota pidin normaalina läpihuutojuttuna. Nämä verkkosivut on nimittäin koodattu kahteen kertaan…
Ensimmäisellä kerralla työ oli “vähän sinne päin” -tyylistä, eikä sen laadun parantaminen oikein edistynyt. Olen ollut monenlaisissa projekteissa mukana, mutta en ole 23-vuotisen urani aikana koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Sivuilla oli kuvia, joita en ollut koskaan nähnytkään, ja monta itse toimittamaani kuvaa puuttui. Kuvat olivat väärissä paikoissa, värit miten sattuu, ja ylipäätään kaikki oli aivan vinksin vonksin. Oli vaikeaa löytää sivustolta sellainen elementti, jossa ei olisi ollut korjattavaa.
Palveluntarjoajalla oli selvästi kiire – minkä hän yhdessä puhelussa mainitsikin. Tosin hän ei juuri ehtinyt vastailemaan yhteydenottoihini.
Olisin heti etsinyt uuden palveluntarjoajan, jos en olisi jo ollut maksanut kyseiselle firmalle niin paljon. Palveluntarjoajalla oli hyvät referenssit ja portfolio, joten luotin heihin – olinhan saanut heistä hyvän suosituksenkin. Työ myös alkoi reippaasti, joten en olisi ikinä osannut odottaa, että toimintamalli saattaisi saada syksyn aikana sellaisen käänteen. Ilmeisesti heille tuli projekti, joka oli tärkeämpi kuin laatu ihmisten silmäleikkauksissa.
Lopulta jouduin etsimään uuden palveluntarjoajan – ja johan alkoi työ sujua!
Harmillista oli tietenkin se, että omaa työaikaani kului niin valtavasti täysin turhaan säätöön, minkä seurauksena kirjan viimeistely siirtyi koko ajan myöhemmäksi.
Onneksi sentään kyse oli vain ajasta ja rahasta, eikä loppuelämäni näkökyvystä.
Kuitenkin jäin pohtimaan, miten paljon hyötyä OcuCoach-tarkistuslistan kaltaisesta, toimialalle sopivaksi sovelletusta vertailutyökalusta olisi verkkosivujen koodausta ostavalle.
Tulevaisuudessa takuisiin perustuvia vertailutyökaluja voidaan kehittää monille aloille. Odotan innolla, että pääsen itsekin käyttämään niitä ja välttämään hankaluuksia!
Anriikka Viik
BLOGIARKISTO
